F. M Dostojevski : Idiootti 2

F.M. Dostojevski (1821—1881) oli ihmisen sielunelämän tutkija, johon moderni psykologia pitkään viittasi suurena virikkeenantajana. Dostojevskilla oli läpitunkeva älyllinen intohimo, tarve ymmärtää jokainen inhimillinen mielenliike sen pohjia myöten. Kun hän lisäksi aina pyrki teoksissaan valottamaan jotakin suurta yleisinhimillistä eettistä ongelmaa, syntyi romaanitaidetta, jota väkevyyydessään ja vaikuttavuudessaan on vaikea sivuuttaa.

»Idiootti» on Dostojevskin omien sanojen mukaan hänen »rakkain ja läheisin teoksensa», loputtoman kärsimyksen ja nöyryyden kuvaus. Sen päähenkilö on epilepsiaa sairastava ruhtinas Myskin, jota ympäristö hänen vastustuskyvyttömyytensä, täydellisen vilpittömyytensä ja kaiken anteeksi antavan lempeytensä vuoksi pitää lähes mielenvikaisena. Ja kuitenkin juuri tämä avuton »pyhimys» on se henkilö, joka eniten vaikuttaa ympäristönsä, saa aikaan todellisia muutoksia.

»Niin kuin suurilla ihmiskuvaajilla yleensä», kirjoittaa professori Rafael Koskimies teoksesta, »Dostojevskillakin on romaanin puitteisiin sisällytetty kaikki näkökulmat; siinä paljastuu sekä elämän traagikka että huumori, valhe ja totuus, heikkous ja voima, mutta väkevimpänä tunto ihmiskohtaloiden selittämättömästä salaisuudesta».