F. M. Dostojevski : Riivaajat 2

Fedor Mihailovits Dostojevski (1821-1881) on suomalaiselle lukijalle tuttu ennen muuta suurten romaaniensa ansiosta, sellaisten kuin Muistelmia kuolleesta talosta, Rikos ja rangaistus, Idiootti ja Karamazovin veljekset. Niihin lukeutuu myös Riivaajat, ajaton romaani ihmisen kapinasta Jumalaa ja yhteiskuntaa vastaan.

Fedor Dostojevski kirjoitti Riivaajat ulkomailla, pääosin vuosien 1870-1871 vaihteilla, ja se julkaistiin ensi kerran venäläisessä aikakauslehdessä.

Romaanin tapahtumat liittyvät ajan kumouksellisen liikehdinnän vaiheisiin, tavallaan todellisiin tapahtumiin. Mutta henkisen taustan sille Dostojevski on ammentanut omasta kokemuksistaan radikaalin aatteellisessa piirissä.

Riivaajien keskeisenä elementtinä on raamatullinen symboliikka: siitä romaanin nimikin. Dostojevskin käsityksen mukaan Venäjän ovat menettäneet sielunryöjät järkensä riivaajat, jotka ajavat romaanihenkilöitä turmioon, "valheen virtuooseiksi". Pjotr Stepanovitsh Verhovenski, jota voi sanoa sielunryöjäksi, on vihan jumala, ja juurettomta ruhtinas Stavrogin. Tämän kaksikon ympärille Dostojevski ryhmittää yhteiskunnan ja yksilön fanaattisen piirin ja sen myötä kapinan, yltiöpäisen aatteellisuuden ja järjettömyyteen ajautumisen.

Riivaajat - "suuri vihan kirja" - on paitsi voimakkaan kantaa ottava teos, myös maailmankirjallisuuden klassikko, psykologisesti tarkka ja ajaton romaani.