F. M. Dostojevski : Vanhan ruhtinaan rakkaus

Takakansi

Kerrotitin, että höperö ruhtinas K., vanhan aristokratian rappeutunut edustaja, oli kooonpantu joistakin irrallisista kappaleista, joiden paikoilleen sovittel vei puolet hänen päiväistään. Vielä väitettiin, että hän piti korsettia, koska oli menettänyt muutamia kylkiluita hypätessään varomattomasti ikkunasta jonkin rakkausseikkailunsa aikana Italiassa. Maria Aleksandrovna sen sijaan oli elinvoimainen ja lannistumaton asemaltaan, jonka asema venäläisen pikkukaupungin ensimmäisenä naisena näemmä ei tuntunut horjutuvan. Kun ruhtinas astui heidän huoneeseen asuma hänen neljänkätiä istuutua silleen näyttivät hiukan Marian tyttärellie Zinaile, että kaupungin seuran piiritten kateellinen pari — kehtasivatkin! — olivat saaneet liikuttua ja Maria nautti salaa moisen röyhkeyden.

Tämä 1859 ilmestynyt romaani on oivallinen näyte Dostojevskin erikoislaatuisesta huumorista. Vanha ränsistynyt ruhtinas ja pikkukaupungin juonitteleva hallitsijatar ovat kumpikin lajissaan maailmankirjallisuuden riemastuttavimpia ilmestyksiä.

Esittely

Höperö ja raihnainen ruhtinas K. on venäläisen pikkukaupungin juorujen ja juonittelujen kohteena. Neljästi naimisissa ollutta vanhaa, puolikuuroa ruhtinasta yritetään naittaa tarmokkaasti milloin kenellekin. Sukulaiset tosin haluaisivat laittaa ruhtinaan hoivakotiin, etteivät kaikki suvun rahat katoaisi uuteen naimakauppaan. Maria Aleksandrovna, elinvoimainen ja lannistumaton juorukello, haluaa sukuunsa aatelisverta ja kutsuu ruhtinaan luoksensa asumaan, ja ruhtinaan rahat näyttävät liukuvan Maria Aleksandrovnan kauniille tyttärelle Zinalle. Paikalle lehahtaa kaupungin seurapiirinaisten kateellinen parvi kielet terävinä valmiina nujertamaan moisen röyhkeyden. Hulvattoman hauska klassikko on oivallinen näyte Dostojevskin erikoislaatuisesta huumorista.