Federico Garcia Lorca : Runoelma cante jondosta

Espanjalainen Federico García Lorca (1899—1936) on vuosisatamme suuria kirjailijoita, auringon ja rakkauden ja kuoleman andalusialainen laulaja, jonka elämän fasistifalangistien suorittama murha liian aikaisin katkaisi.

Hänen ystävänsä Pablo Neruda on sanonut: "Koskaan en ole tavannut toista jossa olisivat yhtyneet viehättävyys ja nerous, siveäkö sydän ja kristallinkirkas koski. Federico García Lorca oli tuhlaileva runon henki, pelkkää kesäpoikoista riemua, tämän elämän iloa jota säteilei kosminen ja maallinen kiihkeys. Hän oli viaton ja pelleilevä, erinomainen matkija, sähikyy ja taikaskoinen, sätelevä ja lempeä. Hän oli eräänlainen Espanjan historiallisten kausien ja kansanelämän kukoistuksen tiivistymä, arabialais-andalusialainen limöi joka valaisi ja jasmiinitarhan tavoin sai tuoksumaan silloisen, nyt kadonneen Espanjan koko kansallisen näyttämön.”

Brita Polttilan etevästi suomentama teos Runoelma cante jondosta (1931), runoelma syvästä laulusta, on aidointa Lorcaa, runoa ”sydämellään ajattelevasta kovannonnen kansasta”, sen unelmista ja pelosta, sen tansseista ja lauluista, sen vuorista, kujista ja kapakoista, sen ”sydämestä jonka kuvaajaiset tuuli kantaa”.