Fedor M. Dostoevskij : Muistelmia kuolleesta talosta

F. M. Dostojevski (1821–1881) on maailmankirjallisuuden suurimpia neroja, alkuvoimainen kertoja, jonka näkijänkatse tunkeutuu ihmis­sielun pohjimmaisiin syvyyksiin. Hellittämätön, kuumeinen luomis­pakko on sanel­lut kaiken minkä hän on kirjoittanut.

»Muistelmia kuolleesta talosta», venäläisen mestarin ehkä merkillisin teos, on järkyttävä kuvaus niistä elämyksistä, jotka kirjailija joutui kokemaan valliotlisesta rikoksesta tuomittuna pakkotyövangina Siperiassa. Kertomuksissa vallitseva, varkais­ta ja murhamiehistä, on pelottavan syvää, jopa aavemaisen kammottavaa tehoa. Vankeudeksi osoittautuvat Dostojevskille ulkonais­tensa seikkojen lisäksi vangin sieluun verrattuna ihmissielun liikkeisiin. Näissä »muistelmissa» hän saavuttaa sellaista ihmillis­en selvyyden kirkkauden elämyksiä, jotka sille, että kärsimysten syössy ihminen saattaa kirkastua ja pelastua uskon ja rakkauden suomaan rauhaan.

»Dostojevskin oma kirjailijakuva ei esiinny milloinkaan jalompana kuin tässä teoksessa, missä ei ainotakaan sanaa voi tulkita valitukseksi oman syyttömän kärsimisen johdosta tai kakeruudeksi niitä kohtaan, jotka olivat tämän kärsimyksen aiheuttaneet, mutta missä jokainen rivi puhuu uskosta inhi­millisyyden terveeseen, moraalisesti arvokkaaseen ytimeen, sielun sisäiseen elämään, joka ei elämänuskeassa ole menettänyt yhteyttään hyvän kanssa ja jota ei mikään maailman tuomio voi saavuttaa, kirjoittaa V. A. Koskenniemi esipuheessaan.