F.M. Dostojevski : Kirjoituksia kellarista

Kirjoituksia kellarista on Dostojevskin mahtavan tuotannon peruskivi, ja se on myös koko nyky­aikaisen psykologisen romaanin keskeisiä lähtökohtia. Teos sai alkunsa poleemisesta kirjoitelmasta, josta kasvoi omalaatuinen tiivis romaani, syvällisen oivaltava tutkielma inhimillisen olemassaolon perusongelmien kanssa kamppailevasta sivullisesta. Dostojevskin ihmiskäsitys oli huomasti aikaansa edellä. Ehkä vasta nykyihminen alkaa tajuta hänen pohdiskelujensa ihmissielun arvoituksista, vapaasta tahdosta, vihasta ja rakkaudesta, perimmäisestä hulluudesta ja viisaudesta.
Teoksen alussa nimetön kellari-ihminen esittelee itsensä ja filosofiansa: suhteessa asioissa hän elämäänsä syvällisen ristiriitaisista suhtautumisestaan toisiin ihmisiin. Tämä sisään lävästävä kuva inhimillisen toivottomuuden ja syvää itsetuntemusta huokuvan masennuksen vankina rimpuilevasta sielusta nähdään tuttuakin Motšulski. Tuskaisesti itsensä ironisoiva kertoja kiinnittää huomion tosiin kirjoituksiin, joista muodostuu lähes itsenäinen tarina. Kirjoituksia kellarista on kuitenkin yllättävän vapauttava ja avartava romaani.
Kirjoituksia kellarista on suomennettu Neuvostoliitossa vuonna 1973 ilmestyneen täydellisen, tarkistetun laitoksen mukaan.