Frances Faviell : Tanssiva karhu : tarina sodanjälkeisestä Berliinistä

Frances Faviell on englantitar, joka valvontakomission virkamiehen puolisona joutui rauhantouen jälkeiseen Saksaan. Päiväkirjamerkintöihinsä perustuvassa teoksessaan hän kuvaa Berliiniä, tuota mielikuvituksellista ja kammottavaa paikkaa, raunioitunutta ja nujerrettua kaupunkia, joka kaikessa epätoivoissaan, hapuilussaan ja elämääntahdossaan kohoaa vaikuttavana lukijan eteen. Hän kertoo lämpimästi, tunteilematta ja liioittelematta. Hän on käsittänyt sen inhimillisen ja yksilöllisen murhenäytelmän, jota saksalaiset elävät, hän ei kaihda mitään — prostituutio, musta pörssi, köyhtyneet yläluokat ja näkiintyneet ihmiset, kalvava epävarmuus, taistelu joka päivä elämästä ja vähimmästä kuulumisesta yhteiskuntaan piina, elämänkaide ja massake järkyttävydessään. Tapahtumien keskipäntänä on itse Berliini, tuo lapsuuden musta karhuja kantava kaupunki, joka nyt tavallaan tanssii surunsa unhoittamatta kenen pillin mukaan sen olisi pyörähdeltävä.

Mielenkiintoisen teoksensa keskipisteeksi tekijä on asettanut Altmannin perheen, joka elettyään ennen sotaa hyviä päiviä nyt on joutunut kurjuuteen ja menetyhmisen partaalle. Vanha rouva Altmann yrittää päättäväisesti suljeuin silmin pitää kiinni menneen ajan tavoista ja vaatimuksista, vanhin tytär Ursula ansaitsee suurimman osan perheen elatuksesta ainoalla kannattavaksi katsomallaan tavalla, Lilli toteuttaa haavettaan tulla suureksi balleriiaksi, ja äidin hemmottelema, entisen natsipuolueen jäsenen Fritzin on kaikkein vaikeinta rauhallisesti mukautua tapahtuneeseen tosiasiaan, Saksan tappioon. Heidän tarinansa vuosien 1946-53 Berliinissä valtaa lukijan, kuten se valtasi kirjailijankin hänen nähdessään sen omin silmin. "Tanssiva karhu" on inhimillinen asiakirja, lähtöisin älykkään, tarkkaavaisen ja lämminsydämisen kirjailijan elämyksistä.