Francis Fukuyama : Historian loppu ja viimeinen ihminen

Vuosisadan järähdellessä viime järistyksiään ilmestyy kirja, joka haastaa meidät pohtimaan samaa kysymystä, jonka parissa jo menneiden vuosisatojen suuret filosofit askartelivat: elämmekö historian loppua, ihmiskunnan vanhuuden aikaa? Vuonna 1989 Francis Fukuyama, silloinen Yhdysvaltain ulkoministeriön poliittisen suunnitteluosaston varajohtaja, julkaisi The National Interest -lehdessä suurta huomiota herättäneen kirjoituksen 'Historian loppu?'. Lyhyessä mutta äärimmäisen kiistanalaisessa artikkelissaan Fukuyama esitti teorian, että länsimainen liberalismi demokratiassa saattaa olla ihmiskunnan ideologisen kehityksen loppupiste. Viimeaikaiset kansainväliset tapahtumat ovat vahvistaneet Fukuyaman käsitystä ja antaneet hänelle aiheen laajentaa artikkelinsa temaattiseksi ja johtomieliseksi maailmanselitykseksi ja ihmiskuvaksi. Historian loppu ja viimeinen ihminen -teoksen perusteella voidaan sanoa, että on syntynyt uusi merkittävä historiallisof, joka sekä osaa että uskaltaa rakentaa maailmanhistoriasta suuren kertomuksen, antaa arvoille arvon. Kirjan kummeina on joukko ajatteleman historian suuria nimiä: Platon, Kant, Tocqueville, Nietzsche, ennen muuta Hegel ja hänen moderni tulkitsija Alexandre Kojève.

'Fukuyama on ylittänyt sellaisen järjenjuoksun, jota itse Georg Wilhelm Friedrich Hegelkin olisi ihaillut.' (U.S. News & World Report)