Franqois Mauriac : Karitsa

Ranskan kirjallisuuden johtava kertoja on epäilemättä François Mauriac, joka vuonna 1952 sai Nobelin palkinnon. Tämän väkevän katolisen kirjailijan teokset ovat aina arkailemattomasti kosketelleet ajan keskeisiä moraalisia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä.

Mauriacin vuonna 1954 ilmestynyt Karitsa on vaikuttava kertomus siitä, miten ihminen, jonka elämä kuluu näennäisessä merkityksettömyydessä, voi sittenkin merkitä paljon lähimmäisilleen. Keskeisiä henkilöitä ovat Jean ja Michèle, joiden jo murrosiässä alkanut rakkaus ei ole kestänyt; eräänä päivänä Jean jättää viinomonsa aikoimatta enää palata. Junaassa hän tapaa nuoren Xavier Dartigelongen, joka on matkalla katoliseen pappisseminaariin mutta jonka Jean pakottaa palaamaan kotiinsa. Hän väittää, että Michèlen kohtalo on Xavier'n käsissä, ja Xavier puolestaan näkee tässä tehtävänsä. Xavier saa kuitenkin kokea tappion toisensa jälkeen ja tajuaa pian, ettei voi auttaa ainoakaan ihmistä. Mutta nisunjyvä kuolee ja kantaa runsaan hedelmän, kuten Xavier'n kohtalo osoittaa: hän joka murehti sitä, ettei pystynyt auttamaan lähimmäisiään, tulee ratkaisevasti vaikuttaneeksi juuri näiden lähimmäistensä elämään.

François Mauriacin ihmiskuvaus on tässäkin romaanissa elävää ja rikasta. Hänen sanontansa on tiiviydessään ja selkeydessään harvinaisen voimakasta.