Franz Kafka : Kirjeitä Felicelle

Franz Kafka päästi julkisuuteen vain murto-osan teksteistään, vaati jopa jälkensä jääneet käsikirjoituksensa poltettaviksi. Onneksi niin ei tapahtunut; onni myös, että kirjeet Milenalle ja Felicelle ovat säilyneet todistamaan yksinäisen luovan ihmisen onnentavoittelusta. Nämä kirjeet ovat maailmankirjallisuutta.

Kafka tutustui berliiniläiseen Felice Baueriin elokuussa 1912 Prahassa. Syyskuussa alkoi Prahasta Berliiniin virrata kirjeiden tulva. Varsin pian puhuttelu "Kunnioitettu neiti" muuttui "Rakkaaksi neiti Feliceksi", sitten "Rakkamiksi". Kafka kosi Feliceä kirjeissään intensiivisesti, vaativasti, kiduttavasti. Kirjeiden häiveensä hävissä tuskaksi kääntyi epätoivoinen postittori, sähköttelijä, puheliaaksi intoilijaksi ryhtynyt Kafka, ja silti koko ajan nämä kaksi ilmeisen yhteismitattomia ihmistä elivät kiihkeän rakkaustarinan kaikkine vaiheineen: epäilykset, onnenhetket, kaksi kihlasta, kaksi eroa, lopullinen luopuminen kun Kafkan tuberkuloosi puhkesi 1917.

Kirjeet Felicelle ovat enemmän kuin dokumentti erään ihmisen yksityisestä intohimosta: ne ovat suorastaan järkyttäviä todistus kiintymyksestä, jolla Kafkan elämä ja työ punoutuivat toisiinsa. Tätä suhdetta ei riko kilpailijatarkaan kirjallisuus, Kafkaa kiduttava pelko, että avioliitto Felicen kanssa merkitsi uskomatonta hänen todelliselle kutsumukselleen. Kafka tähdentaä alinomaa mahdottomuuttaan yhteiselämään, jota kohti hän toisaalta ojentaa kätensä kuin hukkuva taistelussaan armottoman vastustajan, oman itsensä kanssa.