Gabriel Garcia Marquez : Patriarkan syksy

Ensin tulivat korppikotkat. Sitten vallankumoukselliset syöksyivät rappeutuvaan palatsiin etsimään diktaattorin turmeltunutta joukkiota. Oli ollut aika jolloin hänen valtansa näytti olevan rajaton, aika jolloin lannistumattomat liehakiojat julistivat hänet maanjäristysten tuhojen ja muiden Jumalan virheiden korjaajaksi, aika jolloin hänen messiaaninen ilmestymisensä herätti syvää kunnioitusta ja rakkautta talonpoikien joukossa. Mutta hänen paha­maineinen hallitustapansa kiristi lujia otettaan julmuuksin ja terroriteoin. Diktaattori itse alkoi pelätä ja vetäytyi palatsinsa suojaan, mutta mikään ei tuonut lohtua hänen vallan syksynsä yksinäisyyteen – hänen ahdistuksensa syksyyn. Kun Patricio Aragones, julkislausuja, hänen tilaillaan esiintynyt kaksoiolento, murhattiin, diktaattori itse oli katsomassa omaa kuolemaansa julistajana ja kuuntelemassa omaa lohduttomuutta. Kansanjoukot ryntäsivät hänen viimeiseen turvapaikkaansa ja riisuivat keisarin asun hänen hirmuvallastaan.

Patriarkan syksyssä, joka mainitaan nobelikirjalijan pääteokseksi Sadan vuoden yksinäisyyden rinnalla, Garcia Márquez loihti tyrannista esiin rakastajan ja pikkupojan, sätkynuken ja symbolin, miehen ja hirviön.