Gabriel Garcia Marquez : Rakkautta koleran aikaan

81-vuotias tohtori Juvenal Urbino yrittää saada lemmikkipapukaijaansa alas korkeasta mangopuusta. Hän laskee väärin oksan korkeuden ja putoaa alas. Tohtori kuolee ripittäytymättä kello 16.07 helluntaipäivänä. Leskeksi jäänyt 72-vuotias Fermina Daza kuiskaa arkun äärellä: 'Tapaamme pian.' Hautajaisiin saapuu myös Jokilaivayhtiön 76-vuotias johtaja Florentino Ariza. Hän sanoo leski Fermina Dazalle: 'Olen odottanut 51 vuotta, 9 kuukautta ja 4 päivää toistaakseni teille vielä kerran ikuisen uskollisuuteni ja kuolemat­toman rakkauteni valan.'

Näin tapahtuu nobelistin, magi­sesti realistiksi kutsutun Márquezin omalaatuisessa ja hurmaavan oikutte­likkaassa romaanissa, joka sijoittuu 1800-luvun loppuun ja 1900-luvun alkuun jonnekin Karibianmeren rannalle. Kaupunkin voisi hyvin olla Kolumbian Barranquilla.

Kuvastessaan vanhusten rakkautta Márquez osoittautuu jälleen mestarilliseksi komiikan ja tragedian taitajaksi. Hän kirjoittaa rakkauden, vanhenemisen sekä kuoleman: tohtorin kohtaloksi koituu helavaa kolera vastaan kaikilla lääkärintaidoillaan, vanhan pojan Florentinon elämään varjoa upiaamaton kosintamahdollisuus ja tarinan loppussa 80-vuotiaalla Ferminalla uskomaton uusi liitto.

Rakkautta koleran aikaan on rikas ja monivivahteinen, mutta kunnianhimoinen romaani. Sen myötä tämä tunteita 1800-luvun kirjailijoiden, ranskalaisten Flaubertin ja Zolan, henkeä. Maailmalla romaani on saanut loistavan vastaanoton.

"Kirja on samaan aikaan jännittävä, humoristinen ja viisas. Márquezin huumorissa satiiri piiloutuu kerronnan pehmeyteen ja ironia tunkee läpi tuhoamatta ihmisen arvokkuutta. Avain romaanin salaisuuksiin on realistisen Ferminän uskossa, että nostalgia on sairautta ja että ihmisellä on aina elämää edessään, jopa 80-vuotiaana kun jäljellä on enää vähän aikaa. Tämä on Márquezin suurteoksen pohjimmainen positiivinen, humanistinen sanoma." (Harry Helenius, Hufvudstadsbladet)