Gail Honeyman : Eleanorille kuuluu ihan hyvää

»Olen yksinäinen selviytyjä, olen Eleanor Oliphant. En tarvitse ketään – elämässäni ei ole yhtään suurta aukkoa eikä ikiomasta palapelistäni puutu ainuttakaan osaa. Olen omavarainen olento. Ainakin olen vakuuttanut niin itselleni aina.»

Kolmekymppinen Eleanor elää yksin ja säännöllisen organisoitua elämää. Työssään hän on tarkka ja tehokas, mutta ei oikein osaa olla ihmisten kanssa vaan ottaa kaiken kirjaimellisesti ja herkästi sanoja paukauttaa mitä ajattelee. Kun työviikko on takana, Eleanor katoaa kotiinsa noupizzata ja parin viinipullon kanssa eikä puhele kenellekään annan maanantaita. Kerran viikossa Eleanor keskustelee sarkastisesti moitteettoman äitinsä kanssa, mutta vieraita hänellä ei käy, sosiaalityöntekijää lukuun ottamatta. Miksi Eleanor on sellainen kuin on? Kuin vahingossa yksinäisyyden muuri Eleanorin ympäriltä alkaa murtua, kun työtoverin ystävällinen teko aloittaa ketjureaktion, joka muuttaa Eleanorin pinttyneet tavat.

»Hauska, liikuttava ja rohkea; tämä on ihmeellinen tarina mahtavasta naisesta joka osaa kyllä pysyä hengissä muttei vielä elää.» – Foyles

Eleanor on varsin epätodennäköinen sankari johon ei voi olla hurmaantumatta!