George Meredith : Nuoren Feverelin tulikoe

Viktorian ajan englantilainen mestarikertoja George Meredith (1828-1909) sijoittuu ajallisesti romaanitaiteen tunnustettuun huippukauteen 1800-luvun jälkipuoliskolla. Tämä räätälin poika — joka itsepintaisesti salasi syntyperänsä — pyrki teoksissaan johdonmukaisesti havainnollistamaan kuvattaviensa sisäistä elämää. Englantilaiselle ja koko maailman romaanitaiteelle se merkitsi ensimmäistä askelta kohti nykyaiheista, psykologista tyylimuotoa.

»Nuoren Feverelin tulikoe» on Meredithin luetuimpia teoksia, suuri rakkausromaani, joka ilmestyttyään vuonna 1859 kohotti tekijänsä tuota pikaa maailmanmaineeseen. Meredithin kuuluisa tyyli on tässä romaanissa parhaimmillaan. Linnanmaisen englantilaisen herraskartanon ylevä isäntä kasvattaa poikaansa — romaanin nimihenkilöä — ankaran järjestelmänsä mukaisesti. Hän epäonnistuu, mutta ei anna periksi, vaan vaalii häviöttömittaen pojan rakkautta senkin uhalla, että se syöksee onnettomuuteen sekä pojan että tämän vaimon. Romantiikan, traagikan ja komiikan ainekset yhtyvät tässä suuren rakkauden ja voimakkaiden tunteiden kuvauksessa rikkaaksi kokonaisuudeksi, jota ympäröi Meredithille ominainen runon hohde.