George Santayana : Epäily ja usko

George Santayana ei liene outo nimi vanhemman polven kirjallisuuden harrastajalle, sillä hänen hienostunut romaaninsa "Viimeinen puritaani" sai aikanaan filoläkkin runsaasti lukijoita. Varsinaisen elämäntyönsä Santayana tosin suoritti filosofian piirissä, hän on lahjakas ajattelija, jonka teokset yhä herättivät elävää mielenkiintoa kaikkialla maailmassa.
Santayana pitää omaa filosofiaansakin runoutena ja lukija voi jossakin mielessä yhtyä häneen, vaikka ehkä eri mielessä kuin Santayana tarkoitti. Kirjoittajia käyttää runsaasti maailmankirjallisuudesta lainattua tai itse keksimiänsä sanoja ja runokuvia. Tämä lienee syynä siihen, että hänen teoksiaan on luettu paljon seällisen yleisön keskuudessa, mutta häntä eivät lue ammattifilosofien ohella pidetän runoilijana, syyllistytään väärittelyyn. Runollisesta tyylis- tään huolimatta Santayana on ankaran kurinalainen ajattelija, joka käyttää käsitteitä täsmällisen traditionaalisesti.
Teoksessaan "Epaily ja usko" Santayana analysoi tapaa, jolla ihminen saa tietoa. Hän pyrki selkeästi perustellen osoittamaan, miten voimme tietää ja mikä tekee tietomme päteväksi. Pääs- tääkseen päämääräänsä hän tarkastelee kriittisesti monien kuuluisien filosofien käsityksiä, mutta ei lyö laimin puuttua niihin arkisiin olettamuksiin, joita tavallinen ihminen tekee jokapäiväisessä elämänpiirissänsä.
"Epaily ja usko" antaa edustavan ku- van Santayanan tärkeimmistä filosofisista ajatuksista. Teoksessa heijastuvat myös ne filosofian pääongelmat, joista keskusteltiin vuosisadan alkupuolella — mutta ennen muuta teoksessa pohditaan