Georges Conchon : Villiytyneet

Afrikkaan saavuttuaan Avit näki vuohet. Pienet omituiset vuohet, lyhytjalkaiset, tanakat, sarvettomat, parrattomat, puoleksi mustat ja puoleksi valkoiset. Vielä pitkän aikaa seikkailunsa jälkeen hän muisti ensiksi vuohet ja sitten vasta rangaistusvangit.

Nuori UNESCO:n virkamies on lähetetty uuteen afrikkalaiseen valtioon. Laiha vaalea mies, jolla on surulliset silmät. Hän on liian nuori, liian ennakkoluuloton, liian idealistinen. Hän tuntee avuttomuutensa keskellä juonitteluja, kaaosta, keskellä valkoisen ja mustan rodun hurjaa vihaa ja katkeruutta. Käsittämättömät tapahtumat seuraavat toisiaan. Hänet yritetään karkottaa maasta, hän tapaa miehen, jonka kanssa hänen rouvansa on mennyt naimisiin, hän saa kuulla, että vaimo elää nyt mustan ministerin kanssa. Sekö siis on karkotusmääräyksen tausta?

Tätä maineikasta, vuoden 1964 Goncourt-palkinnon voittanutta romaania luonnehtii parhaiten Georges Conchon itse: »Ajatus rotusyrjinnästä on alituisena taustalla — tarkoitan molemminpuolista rotusyrjintää sekä mustien että valkoisten taholta — se herätti huomiotani jo Afrikassa käydessäni. Mutta rakkaus- ja seikkailutarina, jonka puitteissa tahdoin sen kertoa, on minulle yhtä tärkeä. — Kirjani olisi ’shockerannut’ vielä pari vuotta sitten; nytkln se raapaisee ilkeästi, mutta luulen että se nyt on ajankohtaisempi kuin koskaan.