Georges Perec : W, eli, Lapsuudenmuisto

"Tästä lähtien muistot ovat olemassa katoavina tai pysyvinä, hyödyttöminä tai merkityksestä raskaina, mutta mikään ei kerää niitä yhteen. Muistot ovat niin kuin tämä irrallinen kirjoitus, joka on koottu erillisistä kirjainmista, kyvyttömistä liittymään toisiinsa muodostaakseen sitä sanaa, joka oli minun sanani seitsemäntoista-, kahdeksantoistavuotiaaksi saakka."

"Minä olisin mielelläni auttanut äitiä korjaamaan pöydän illallisen jälkeen. Pöydällä olisi ollut pieni siniruutuinen vahakankaslina ja sen yläpuolella lamppu. Lampussa oli vaalehtava, tiivis, mutta silti valokios ja pohjistolta emaloituja ja väkipyörästö, jossa oli päärynän muotoinen vastapaino. Olisin hakenut koululaukkuni, ottanut kirjat, vihkot ja puuvartisen mustekynäni esille ja tehnyt läksyni. Näin se ainakin kuvattiin koulukirjoissani."

Puolanjuutalainen Georges Perec (1936-1982) menetti isänsä sodassa ja äitinsä Auschwitzissa, eikä hän koskaan lakannut etsimästä omia juuriaan ja identiteettiään sanojen takaa. Perec oli kirjallisuuden käsityöläinen ja "potentiaalisen kirjallisuuden työpajan", kirjailijaryhmä Oulipon jäsen. Surrealismiin jalanjälkiä seurannut Oulipo kokosi helmoihinsa sellaisia tuttuja kielipelajia kuten Raymond Queneau, Italo Calvino tai Harry Mathews.