Georges Simenon : Komissaario Maigret'n ensimmäinen juttu

Simenon ei tarvitse edes Georges etunimeään erotuksekseen muista, sillä on vain yksi Simenon - nykyään enimmän luettu ranskalainen kirjailija. Hän on syntynyt Belgiassa 1903 ja Pariisiin asettuttuaan aloittanut kirjailijauransa jo 17-vuotiaana. Tammikuussa 1925 kustantaja J. Tornu Simenonille sopimusta kahdentsadan romaanin kirjoittamisesta. Hän toimii tällä hetkellä maailmankirjallisuuden tuotteliaimpana kirjailijana. Hänen teoksiaan on arvioitu olevan yli 300. Simenonin romaaneihin on kansainvälinen leimansa tällä hetkellä korkeinta kirjallista arvoa. Yhdysvalloissa hänen teoksiaan on arvostettu, ja vakaasti kirjallisen kuuluisuuden joukkoon on kriitikkojen mielestä Simenon on samalla korvaan luokan kuin Hemingway, Graham Greene tai parhaimmillaan Tolstoi. Samaan aikaan on hän kuitenkin 20-vuotiasta Simenon urhollisesti saanut kymmenittäin kateenasa, joita on peräisin hänen kuuluisin romaanihahmonsa komissaari Maigret.

KOMISSAARIO MAIGRET syntyi Simenonin aluksella, Ostrogothilla, jossain Le Havren ja Hampurin välillä, ja ensimmäiset kaksi Maigret-kertomusta Georges Simenon julkaisi 1931 yhtenä niteenä. Kokonaismäärä lienee tällä hetkellä 43, ja Simenon kirjoittaa yhä pari 'maigret'ta vuodessa.

Kuten Simenonkin Maigret on keski-ikäinen tavallinen mies, jonka suuresta joukosta nostaa vain hänen pelottava viilaituisuutensa. Hän ei tarvitse mitään mekaanisia apuvälineitä, mitään menetelmiä ratkaistakseen ongelmat. Hän jollakin tapaa vain on ja odottaa, ja intuitiivinen oivallus tulee kuin itsestään. Hän tuntee tasa-arvoisena ylhäiset ja alhaiset, juo lasillisen olutta kadunkulman kanssa ja ottaa isännän meikakt, joissa vierailee viran puolesta, vastaan. Hän on usein kiinnostunut ihmisten oloihin ja viihtyy heidän ilmapiirissään. Hän on utelias niinkuin kansanmies, poikkeilleensa kuitenkin lähes magneettisen vetovoimansa ansiosta sellaiseen maineeseen, että hänen nimensä suomalaisessakin sanastossa on käynyt järkähtämättömän oikeuden ja masentavan logiikan vertauskuvaksi. Maigret ei tarvitse paperinauhaa pulloissaan, mutta joskus hänen suurimmaksi tyydytyksekseen saattaa ilmaantua uusi keino - täydellisellä totuuden elämisen kuulemuksella - rikoksen ratkaisemiseksi. Hän ei kiinnity koulutettujen rikospoliisien systematiikkaan. Maigret on kestävä hahmo, samalla kertaa moderni ja ajaton.