Geraldine McCaughrean : Ei mikään maailmanloppu

Vielä pari tuntia sitten taivas oli ollut räikeän, säihkyvän sininen. Nyt se pullisteli paksuista mustista pilvistä. “Onko hetki koittanut"” sanoin kohti perheen teltan pimeää oviaukkoa. Äiti vastasi ääni terävänä ja ärtyneenä: “Isäsi sanoo sitten.”

Timnan isä on Nooa. Kun hän on lähellä, ei tarvitse pelätä mitään. Ei edes vedenpaisumusta, sillä maailmanlopustakin voi selvitä hengissä, jos valmistautuu siihen huolella. Niin ajattelee Nooa, joka on pannut perheensä - vaimonsa Aman, poikansa Seemin, Haamin, Jafetin ja tyttärensä Timnan - rakentamaan arkin ja varustautumaan vedenpaisumuksen varalta. Nooan arkkiin pääsevät vain harvat ja valitut, Nooan lähiomaiset ja valikoima eläimiä, kaksi kutakin lajia.

Tarina vedenpaisumuksesta ja Nooan arkista on tuttu kaikille. Tarina miehistä ja eläimistä joilla laiva lastattiin. Mutta entä muut? Mitä tapahtui naisille ja lapsille? Miltä heistä tuntui suunnata kohti tuntematonta määränpäätä? Miltä heistä tuntui, kun heidän piti jättää ystävänsä kamppailemaan veteen, hukkumaan? Saattoiko se tosiaan olla osa Jumalan suurta suunnitelmaa? Miltä heistä tuntui olla teljettynä laivalle, joka oli täynnä hätää, epätoivoa ja nälkäisiä eläimiä? Oliko koko maailma peittynyt veden alle, löytyisikö mistään enää maata"

Koskettava ja huikean jännittävä tarina Nooan perheestä ja matkasta rannattomalla merellä. Ja siitä, miltä se tuntui Timnasta, nuoresta ja kiihkeästä tytöstä, joka halusi kunnioittaa vanhempiaan, mutta kuunnella myös oman sydämensä ääntä.