Giovanni Guareschi : Oma pieni maailmani

Isä Camillosta ja hänen maailmannimeen saavuttaneesta laumastaan on suomen kielellä julkaistu kolme tarinakokoelmaa, jotka ovat levinneet lukijakunnan keskuuteen tuhansina kappaleina. Nyt on tullut isä Camillon isän vuoro.

Giovanni Guareschi on uudessa teoksessaan laskenut leikkiä lähinnä omasta elämästään, mutta kirja ei ole kuitenkaan aivan tavanomainen omaelämäkerta. Ensi sijassa siinä on kysymys lasten ja vanhempien, miehen ja vaimon, esimiehen ja alaisen välisistä suhteista, joihin kirjailijan ilkikurinen mutta aina pohjimmiltaan myötätuntoinen satiiri kohdistuu.

Tarina alkaa vuodesta 1916, jolloin seitsemän eri-ikäistä kummallista olentoa harhaili öisin Milanon kaduilla ja päätyi vihdoin Giovanninhoksi ristittävän miehenalun vuoteen viereen antaakseen tälle soveliaiksi katsomansa eväät pitkää taivalta varten. Nuo eväät osoittautuivat erinomaisen tarpeellisiksi, sillä niiden varassa oli selviydyttävä pitkälliseksi muodostuneesta koulunkäynnistä, sanomalehtimiehen osasta, sota-ajasta ja ennen muuta avioliämästä, jossa kaiken takana on Margherita, "tuo ystävällinen nainen, joka ei tahtonut, että minä jäisin vanhaksipojaksi". Ja sitten kaikki alkaa uudestaan alusta: teoksen viimeisessä luvussa kerrotaan niistä hermostasi, joita koulunkäyntiin totutteleva Albertino, isänsä poika, isälleen hankkii. Kaiken kaikkiaan tämä teos on erään perheenisän, lehtimiehen ja kirjailijan hilpeydeyttä hehkuva elämäntarina, jonka lähtökohtana on vilpitön elämänilo.