Göran Schildt : Vastasuunta

Fil. tri GÖRAN SCHILDT on tullut suomalaiselle lukijakunnalle tutuksi kulttuurihistoriallisten matkakirjojen verrattomana tekijänä. VASTASUUNTA tutustuttaa häneen loisteliaana esseistinä.

Järjestelmien ulkopuolella pysyttäytyminen, yleisesti hyväksyttyjen sovinnaisuuksien kiusallisen kieltäjänä esiintyminen on aina houkutellut Göran Schildtiä. Hän tunnustaa tämän kertoessaan poikavuosistaan ja kepposistaan Kiialan herraskartanossa. Schildtille luonteenomaista kauttaava vastarinta-asennetta kuvastaa teoksen nimikin. Näissä osittain muistelmanluonteisissa, osittain ajankohtaisaiheiden ympärillä liikkuvissa esseissä yhtyvät nautittavalla tavalla akateeminen kritiikki sekä syvällinen taiteen tutkija ja tuntija.

Esseiden aiheet jakautuvat kahteen ryhmään, joiden keskinäinen sekoitus osassa suorituksista pelastuu kulttuurihistorialliseksi synteesiksi. Persoonallisempien ja hienovaraisten tutkielmien kohteina ovat yhtä hyvin isä, Runar Schildt, ja Elmer Diktonius kuin filosofi Eino Kaila ja aristokraattinen funktionalisti Alvar Aalto. Göran Schildt ei ole kitsas: hän jakaa kulkupu­lia niin ruotsalaiseen kuin suomalaiseenkin suuntaan, sillä ei ole tarpeen suorittaa nationalismin pääsymaksua saadaksen omaksua molempien kielten sisältämät arvot. Sitä vastako tämä yleistä suhtautumistapaa jatkuvasti arkaan kielikysymykseen, pohditaan esseissä »Suomenruotsalaiset», »Persoonallisuuden jakautumis­ko» ja »Kaksikielisyys Suomessa». Taidetta käsittelevissä esseissään tri Schildt liikkuu asiantuntijan vaivattomuudella. Tapaamme hänet tutkimassa museoiden syntyä ja kehitystä sekä primitiivistä apinataidetta. Hän välittää ääniäni tuntemattomasta, lähettää Tutankhamonin avaruusilmiäksille ja näyttää tien Brancusin, modernin taiteen erakoin luo.