Gunnar Björling : Mahdollisen valtakunta : mietelmiä ja merkintöjä vuosilta 1922-1951

Monissa Gunnar Björlingin mietelmissä jatkuu omina­tekeisena aforismin klassinen perinne: ne ovat erit­televän älyn havaintoja, määritelmiä, oivalluksia. "Löydä taakka, löydät herran." "Mahdottomat — eräänlaisia odottamattomien mahdollisuuksien elinkelvottomia yksilöitä." "Vilpitön ei ole harmiton­ta." Mutta persoonallisimmassa mieteprosessaan Björling 'vain' sanoo, vakuuttaa, julistaa... kuiskaten, huutaa tai vaikka änkyttäen: "— ilmaissut kaiken epäselvyyden — todellinen on jäljellä." Näissä näkijän lause­missa yhtyvät haltioit­kuus ja arki, filosofisesti koulut­tajien ajattelu ja naivi välittömyys, vileä sanaviisaus, aito meditatiivisuus ja huumori. "Kun minä olen löytänyt Jumalan sydämen, alan elää; minä. Tupakasta ja sanaleikistä johdin käärivät silakat!" Tyylisi — että sinun silmäsi näkevät seitsemä­lä­sataa tapaa kaikissa asioissa sen ainoan." Samoin kuin Björlingin runous, hänen koko aforistiik­kans­ta tähtää "rajoit­tamattomuus­aj­a­tukseen", suureen paradoksiin. Tulee viimeistä myöten myöskin myön­tää järjen osoittama maailman lainalaisuus, ja tulee varauk­set­tomasti luottaa intuitiivisen kykymme tajuta elämän "kasvava", "rajoittamaton" kokonaisuus. Eikä vain tajuta vaan todistaa, elää sen toteuttamiseksi. Siinä Björlingin cetos, optimismi ja paatos, "tragikata­dellisuuden" tunto.