Gunnar Ekelöf : Trilogia

Rajankäynti näkyvän ja näkymättömän, olevaisten ja ei-olevaisten välillä. Mystissävytteinen elämäntunne, kiinnostus itäisiin kulttuureihin, vahva sitoutuminen kuvataiteeseen ja musiikkiin – nämä maamerkit ja määreet selittävät osaltaan Gunnar Ekelöfin runouden monipuolisuutta ja alituista uusiutumis-pyrkimystä.

Ekelöfillä oli takanaan jo neljänkymmenen vuoden aikana kertynyt tuotanto. Kun hän eräänä maaliskuun yönä 1965 kirjoitti istanbulilaisessa hotellihuoneessa miltei yhdeltä istumalta runosarjan Diwan Emgionin ruhtinaasta, sita seurasivat Fatu-meh n satu 1966 ja Tiennäyttäjä manalaan 1967.

Näiden kokoelmien muodostaman trilogian voi nähdä Ekelöfin läpi aikojen kiinnostaneiden teemojen synteesinä. Bysanttilais-levanttilaisessa viitekehyksessä mystiikan ja erotiikan, kärsimyksen ja syyllisyyden, paholaisen ja viattomuuden; tuulien ja olevamattoman aiheet jäsentyvät rikkaaksi, monimerkityk-siseksi kokonaisuudeksi.