Gunnar Mattsson : Prinssi

Oikeastaan me jo tunnemmekin prinssin, vaikka hän oli piilossa äitinsä sydämen alla silloin kun luimme »Prinsessaa». Tässä kirjassa hän nauraa ja itkee, hapuilee käsillään palloa tai television nappulaa, ryömii taka- ja etuperin, tekee sinnikkäitä kävely-yrityksiä. Hänen hiuksensa ovat pehmeät kuin sade, sääret muistuttavat nyöritettyä makkaraa enemmän kuin nyöritettyä makkaraa. Peppu on hyvin pieni ja siinä on hymykuoppa.

Kun prinssi syntyi, silloin syntyi myös isä, uusi mies joka ei koskaan väsy leikkimästä. Mutta poika väsyy joskus häneen. Isällä on ikävä kun hän nukkuu. Kun pikku mies oli viiden kuukauden ikäinen, he aloittivat kahdenkeskiset kävelyretket ilman lastenvaunuja. Ja isä osti itselleen sellaisen paidan, jota vasten prinssi mielellään painoi poskensa.

»— tulvillaan hyyvyyttä ja hellyyttä.»
(Elli Perkko, Aamulehti)

»Mattssonmainen huumori pilkistää joka sivulta.»
(Anja Penttinen, Keskisuomalainen)