Gyula Illyes : Pustan kansaa

Pustan kansaa ilmestyi ensi kerran vuonna 1936. Kirjansa Gyula Illyés päätti seuraavin sanoin:

»Luonnollisestikaan en ole kertonut kaikkea. Niinkin olen käsitellyt liian monia asioita. Miten tahansa olenkin tarttunut 'aineistoon', niin sormiini on jäänyt tuhansi lanka. Miten voisin punoa niistä nyt lopuksi kauniin solmun? Lukija on tottunut siihen, että kipeimpiäkin kysymyksiä käsittelevien teosten lopusta hän löytää jonkin tietävätin tai ehdotuksen kysymyksen ratkaisemiseksi, ja tämä rauhoittaa hänen omantuntonsa ellei muuten, niin ainakin siten, että kaikki ei ole sittenkään menetetty, sillä katso, kun kerron jonkun huomaamani epäkohdan, niin on sellaisiakin, jotka korjaavat sen. Yhteistunto, joka on kiihdyttänyt hänet, laiskistaa myös. En halua tuudittaa ketään halpahintaisiin toiveisiin, en ole itsekään herkkäuskoinen. Näen epäkohtien suuruuden ja näen etukäteen niiden seurauksetkin. Kokonaisen kansan elämä on vaarassa. Mikä olisi lääkkeenä siihen? Vastaus siihen kuuluu yhtä paljon lukijalle kuin kirjailijalle, sillä hän tietää yhtä paljon kuin kirjailijakin. Ne jotka pitävät kirjaa ilman 'ratkaisua', torsona, ja odottavat jatkoa - niiltä myös minä odotan jatkoa. Omistan kirjani heille.

Tästä on kulunut 25 vuotta, ja nyt tämä Dunantúlin talonpoikien ja torppareiden elämän klassinen dokumentti ilmestyy yhdentenätoista painoksena. Sen jälkeen Unkarin kansa on kirjoittanut 'ratkaisun', jatkon. Budapest lokakuun 4. päivänä 1961.