Hannele Huovi : Karvakorvan runopurkki

Takakansi

Luulen, sanoi mäyräkoira, joka mielellään söi runoja, että runo on maukkaampaa kuin luu. Niin minä luulen luista ja runoista ja muista.

Sitten se repi runokirjan ja kaikki runot nieli, latki kupillisen vettä, sillä runoista kuivuu kieli.

Vauvan vaaka on saanut iloisen isosiskon, Karvakorvan runopurkin, jossa rapisevat monenlaiset tunnelmat ja tunteet. Maailma on täynnä kiinnostavia asioita ja sekä lapsi että koira ovat uteliaita ja herkkäkorvaisia. Hannele Huovi leikittelee äänteillä ja sanoilla tai kirjaa runoihin salavihaisia pikku mietteitä. Mukana on leikkirunoja, uniruonoja, kiukkurunoja, hassuja ja vakavia runoja: runoja kaikesta siitä mitä eteen voi tupsahtaa. Herkin aistein runoja on lukenut myös Kristiina Louhi, jonka kuvutuksessa on lämpöä, leikkimieltä ja huumoria.

Kun kädessä on purkillinen runoja, purkista voi ravistaa monenlaisia aistimuksia ja mietteitä lasten ja aikuisten maisteltaviksi ja haisteltaviksi.

Esittely

Talutushihna on irti! Koira vaeltelee vapaana, nuuhkii ja ihmettelee asioita ja palaa sitten isäntänsä luo, kohti oman maailmansa napaa. Karvakorvan runopurkissa rapisevat monenlaiset runotunnelmat ja tunteet. Hannele Huovi leikittelee äänteillä ja sanoilla tai kirjaa runoihin salaviisaita pikku mietteitä. Herkin aistein runoja on lukenut myös Kristiina Louhi, jonka kuvituksessa on lämpöä, leikkimieltä ja huumoria.

Kun koira havaitsee lähettyvillään jotain kiinnostavaa tai vaarallista, se jähmettyy ja herkistää aistinsa äärimmilleen. Koira näkee keskittyneesti, pysähtyen, kuunnellen, katsellen, haistaen ja maistaen.

Lasten tunteet kehittyvät vivahteikkaiden aistimusten kautta. Kun kädessä on purkillinen runoja, purkista voi ravistaa monenlaisia aistimuksia ja mietteitä lasten ja aikuisten maisteltaviksi ja haisteltaviksi!