Hannele Huovi : Tuliraja

Mummon katsominen sai värisemään, niin kuin joku olisi puhaltanut kylmää minua kohti. Hän oli kokonaan toinen ihminen, täysin tuntematon. Joku aivan vieras oli hypännyt hänen sisälleen. Mummon ääni oli muuttunut ja ilmeet olivat outoja hänen kasvoillaan. Hän nosti leukansa ja hymyili vinosti teeskennellen. Tuollainen on noita, ajattelin. Hän oli muuttunut noidaksi.

Mummo muuttuu päivä päivältä kummallisemmaksi, mutta myös Jannen maailma alkaa näyttää tutuuksilta ja hauraalta. Mikään ei ole niin kuin ennen, ja Janne on yhtä eksyksissä kuin mummokin. Dementia nostaa mummosta esiin silmittömiä ilmauksia ja yhtä lailla Jannen isä, äiti ja eno näyttäytyvät äkkiä outoina vieraina. Janne joutuu pohtimaan monelta puolelta ihmisen elämänarvoa: mitä on ihmisyys, onko ihmisiä ylipäänsä vain yksi elämänmittainen vai monia erilaisia tarinaa? Ja mikä olisi hänen tarinansa? Koulussa Janne saa kuulijoita uudelle tarinalleen Marken tahtomasta niskakauppaa ja Pulun puolesta. Koulussa myös se, ajattelu puhuvat eri kieltä ja Janne alkaa erottaa itsensä muista ja aikaisemmasta itsestään. Hän on tuntematon, pelottavalla tavalla vieras.

Kolme pistettä päällekkäin. Syntymä, elämä, kuolema. Menneisyys, nykyhetki, tulevaisuus. Isä, äiti, minä. Pulu, minä ja se kolmas, yhteinen piste.

Piirsin janan pisteestä toiseen ja ajattelin, että kolme on akselillani ja askelmittani numero. Se on kappale maapalloa, pala maapallon kyykkiä. Ja ettei kaksi pistettä voi saada pintaa aikaan.