Hannele Klemettilä : Federigon haukka ja muita keskiajan eläimiä

Takakansi

Keskiajan Euroopassa elefantit ja jääkarhut olivat arvostettuja kuninkaallisia lahjoja, joita lähetettiin hovista toiseen. Koirat ja hevoset taas olivat apureita, joitta ilman arki ei olisi sujunut. Eläimiin liittyi myös paljon symboliikkaa ja uskomuksia, joita hyödynnettiin taiteessa. Siksi Leonardo da Vinci maalasi juuri kärpän nuoren naisen käsivarsille yhteen mestariteoksistaan ja Franciscus Assisilainen kuvattiin taluttamassa verenhimoista sutta.

Federigon haukka ja muita keskiajan eläimiä näyttää, millainen oli ihmisten ja eläinten suhde keskiajan yhteiskunnassa ja kulttuurissa. Teos kuvaa niin aateliston haukkaharrastusta, keskiajan lopun turkisbuumia, susien pelkoa, legendoiksi nousseita koiria ja hevosia kuin mahtimiesten eksoottisia eläinkokoelmiakin.

Lämminhenkisesti kirjoitettu teos avaa kiinnostavia näkymiä siihen, miten keskiajan ihmiset näkivät eläinkunnan ja miten asenteet eläimiin muuttuivat antiikista keskiajalle ja aina meidän päiviimme saakka.

Esittely

Vuonna 1255 Thamesilla seilasi laiva, jossa väki-joukoilla riitti ällisteltävää. Laiva toi Towerin linnaan ilmielävän elefantin. Harvinainen kuninkaallinen lahja pysyi Englannin ilmastossa hengissä vain pari vuotta.

Keskiajalla eläimet saattoivat olla arvokkaita lahjoja, mutta monet eläimet olivat ihmiselle välttämättömiä apureita. Eläimiin liittyi paljon mielikuvia, joita symboliikkaa rakastanut keskiaika hyödynsi taitavasti: Leonardo da Vincillä oli syynsä maalata juuri kärppä nuoren naisen käsivarsille. Franciscus Assisilaisen pyhimysmäisyyttä korosti tarina verenhimoisen suden taltuttamisesta, millä kuvattiin kristillisen lähimmäisenrakkauden ihannetta.

Federigon haukka kertoo, millainen oli ihmisten ja eläinten suhde keskiajalla. Teos kuvaa niin aateliston haukkaharrastusta, keskiajan lopun turkis-buumia, susien pelkoa, legendoiksi nousseita koiria ja hevosia kuin mahtimiesten eksoottisia eläinkokoelmiakin. Kirjassa tutustutaan kuuluisiin nelijalkaisiin ja siivekkäisiin ja pohditaan eläinten tehtäviä ihmisten apureina ja lemmikkeinä, vihollisina ja saaliina sekä symbolisten viestien kantajina.

Lämminhenkisesti kirjoitetut esseet avaavat näkymiä siihen, miten keskiajan ihmiset näkivät ja hahmottivat eläinkuntaa, ja miten asenteet eläimiin ovat muuttuneet antiikista keskiajalle ja aina meidän päiviimme saakka.