Hannu Mäkelä : Hevonen joka hukkasi silmälasinsa

Hevonen oli oikeastaan viettänyt kulkeksivaa elämää. Monien kokemusten jälkeen se oli päättänyt asettua aloilleen ja etsiä työtä. Ja kunnon hevosena onnistuikin: se alkoi arvostella hevoskirjoja hevoslehdille. Ja kaikki oli hyvin: hevonen luki hevoskirjoja, kirjoitti arvosteluja, postitti ne lehdille ja sai siitä rahaa heiniä ja kauraa varten. Joskus se innostui ostamaan litran maitoa ja jopa palan kaalipiirakkaa. Kunnes kaikki muuttui: hevonen hukkaa silmälasinsa. Se ei enää tiennyt mitä tehdä. Ja hevonen aloitti ankaran mietiskelyn: 1. Olen hevonen ja kadottanut silmälasini. Mitä minä nyt teen? 2. Hankin tietysti uudet. 3. Mutta minulla ei ole tarpeeksi rahaa, jotta saisin uudet silmälasit. 4. Ja rahaa saan lukemalla hevoskirjoja. 5. Joita nyt en voi ilman laseja lukea. Pitkän sisälu meitystn jälkeen hevonen päätti lähteä maailmalle. Hevonen niisti nenänsä, laittoi pipon päähänsä, saappaat jalkaansa ja kirjoitti ovelleen lapun: HEVONEN. MATKOILLA AINIAAKSI TAI MELKEIN. OLEN VAIN KÄYMÄSSÄ MUUALLA. EHKÄ PALAAN. KUN EI KOSKAAN TIEDÄ. Niin se lähti. Ja edessä odotti koko maailma.

HANNU MÄKELÄN EDELLISET LASTENKIRJAT HERRA HUU HERRA HUU SAA NAAPURIN HERRA HUU MUUTTAA