Hannu Mäkelä : Isä : muistelma

Takakansi

Isä tuli kotiin, hakemaan viimeisiä tavaroitaan sieltä. Minä nukuin kehdossa, joka itse asiassa on ollut lainattu ruskea pinnasänky. Tässä on nyt poikasi, äiti kertoi sanoneensa. Isä oli tullut, vilkaissut, kääntynyt ja mennyt mitään puhumatta pois.

Isä oli jo käytännössä jättänyt perheen, kun nuorin poika Hannu syntyi. Sunnuntaipäivien vierailuista isän luona jäi vain pinnallisia muistoja. Onneksi kotitalon piha Kalliossa antoi toisenlaisen pärjäämisen eväät.

Isä oli kansakoulunopettaja, harrastajakirjoittaja, maalari, säveltäjä, puuveistosten ja exlibristen tekijä. Hänellä oli paljon taiteellisia kunnianhimoja, mikä vähitellen johti masentavaan kilpailuasetelmaan oman pojan kanssa. Myö, tempo ja isän ja aikuisen pojan välillä kulki lähinnä enää kirjeitse, mutta isän musta pitkä varjo lankesi aina uudestaan hänen ylleen. Miksi, sitä poika joutui pohtimaan kerta toisensa jälkeen.

Hannu Mäkelä kertoo koko elämänsä mittaisesta pyrkimyksestä saada todellinen yhteys isäänsä, myös tämän hyväksyntä. Samalla hän tavoittaa laajemmin isään etsivien poikien mitä erilaisimmat, myös ristiriitaiset tunnot. 'Sinusta, Hannu, ei koskaan tule kirjailijaa', kuului tämän isän yksi arvio aikuistuvasta pojastaan, ja sama mielipide isällä oli vielä kuollessaan 102-vuotiaana.

Esittely

Isä oli jo käytännössä jättänyt perheen, kun nuorin poika Hannu syntyi. Sunnuntaipäivien vierailuista isän luona tee- ja keksitarjoiluineen jäi pikkupojalle piinalliset muistot. Onneksi kotipihalla Kalliossa odotti kaveripiiri, joka antoi toisenlaiset elämässä pärjäämisen eväät.

Isä oli arvostettu kansakoulunopettaja, mutta hän oli myös harrastajakirjoittaja, maalari, säveltäjä, puuveistosten ja ex libristen tekijä. Hänellä oli siis paljon taiteellista kunnianhimoa, mikä johti kilpailuasetelmaan oman pojan kanssa. Yhteydenpito isän ja aikuisen pojan välillä kulki lähinnä kirjeitse, mutta isän musta pitkä varjo yllätti kerta toisensa jälkeen.

Hannu Mäkelä kertoo koskettavasti koko elämänsä mittaisesta pyrkimyksestä saavuttaa isän hyväksyntä. Hän tavoittaa laajemminkin isiään etsivien poikien tunnot, vaikka kaikkien kamppailu ei ehkä ole yhtä ankaraa. "Sinusta, Hannu, ei ikinä tule kirjailijaa", oli tämän isän jyrkkä arvio pojastaan, ja se säilyi murtumattomana 102-vuotiaana kuolleen isän elämän loppuun.