Hannu Mäkelä : Liisa Salolla

Liisa saa viettää hiihtolomansa yksin, mummon luona maalla. Kaverit ovat kuka missäkin. Ja äiti ja isä ovat matkalla, selvittämässä välejään, kuten Liisa ymmärtää. Se tarkoitti ehkä muutakin, lopullista eroa? Kesällä mummon luona on hauskaa, mutta talvella ei ole mitään tekemistä. Kirjoja on, isän vanhoja, joiden joukossa yksi isän lempikirjoista: ROLF SALOLLA. Kirjan nimestä Liisa saa ajatuksen: hänkin muuttaa nimensä, hän on Liisa Salolla! Sitten tuntuu jo hetken paremmalta. Hiihtoretkelläkin Liisa löytää lapsuudesta tutun, talvellakin sulan lähteen ja sen viereltä jääpalan, jonka sisällä jököttää pikkuinen ukko. Puu-ukolla on kädessään kirja. Sitä se lukee, kun Liisa halaa ja ilokseen huomaa kulkettuduudensa saloon salolle ja puuhun. Liisa tulee myös viimekseksi kirjaa ja pääsee pari lausetta luettuaan sen sisään, outoihin ja alati vahvituviin maailmoihin. Vähitellen mieltä polttavat kysymykset alkavat saada uusia vastauksia. Liisa Salolla on kauniisti kuvitettu ja kerrottu tarina yksinäisyyden ja pelkojen voittamisesta.