Hannu Mäkelä : Toden näköistä : runoja

Takakansi

Oudon onni

Lumi sataa alas, leijuu; ihanaa se on, kuin päiväkorrentojen parvi, sanojen puhe, tai tutuiksi tulleet yöperhot, jotka pakkasellakin lentävät, painautuvat sitten vasten ikkunaa kohden kattolampun kellerävää valoa. Miten lämmin on se iho, joka lumet sulattaa ja menneet unohtaa. Koskaan en ole toivosta luopunut, ikinä en ole erehtynyt niin usein kuin nyt, mutta mitä siitä, surkeuksien sumasta, Jos seassa on kipeenkin oudon onnea, yksi ainoa vaivainen liekki, jota tuuli ravistaa ja sade sammuttaa, en sittenkään anna periksi, luovu.

Esittely

Kuohuvia runoja ihmiselämän suurista kysymyksistä, rakkaudesta, onnesta, menetyksestä.

Hannu Mäkelän uusi kokoelma miettii muistikuvien ja muistojen kautta sitä mikä on ollut totta, mikä vain toden näköistä juuri päättyneessä ihmissuhteessa. Päällimmäiseksi nousee ikuinen kysymys siitä, miksi kävi niin kuin kävi - kuten onnelle usein käy.

Mäkelän runoissa tunne-elämän myrskyt ja tyvenet jäsentyvät itsetarkkailun avulla yleisemmiksikin huomioiksi ja kokemuksiksi. Luonnon kierto vertautuu suhteeseen, ja luonnosta kasvaakin kuin itsestään toinen sielunmaisema ihmiselämän draamalle.