Hannu Salama : Lokakuun päiviä

Eletään lokakuuta, sitä aikaa vuodesta jolloin viimeisiä lehtiä kärrätään omakotitalon pihalla. Lapsia viedään puistotädille, työn välissä kuvitellaan parempaa elämää jossain maalla, joskus vanhana. Eija ja Kosti perustavat puolueosastoa. Ostoskeskuksen ja perheen piiristä kirjan minä häipyy juopottureille hämmästyttävän Lulun kanssa, lähtee ja palaa takaisin. Mutta vain kuviot toistuvat; ihmistä muuttaa ja painaa kokemus toisista ihmisistä, elämän jatkuvuudesta, työ, jokaisella omansa.

Pitävä realismi ja säälittömyys, »luovien ihmisten kannibalismi» ovat Salaman kertojalaadun tuttuja piirteitä. Harvinaisempaa on runollinen valaistus joka joissakin 'Lokakuun päivien' yksityiskohdissa yllättää lukijan.