Hannu Salama : Minä, Olli ja Orvokki : Romaani

Hannu Salaman uusi romaani kertoo teollisuuskaupungin elämästä, näyttää sen osan suomalaista todellisuutta, jota peittämään tarvitaan puheita, viihdettä, politiikkaa ja historiaa; kieltämättä musiikkia mukaankaan. Tämä kirja 'o\te tarkoittille niitä, jotka uskovat että asioinaintii sanominen on sen hyväksymistä, asiointien kuvaus niiden ihannointia, romaanihenkilön kielenkäyttö jonkin käytöksen opas. Kertojan ote on luja, se tiedetään, kuvauksen värit rohkeita ja voimakkaita, kuin Sallinen, repliikkien rytmi osuvat kohdalleen. Mutta aina alkaa asioiden muuttuminen niiden toteamista, kuvauksesta; voisi sanoa, että tämä Salaman romaani on 60-luvun 'h merkkiteos, ja varjo vain on nyt toistanut kuin 35 vuotta sitten, nimettömät arvet.

'Minä, Olli ja Orvokki' on voimakkaasti subjektiivinen romaani, omakätinen kerrallinen romaani. Se on myös kollektiivin kuvaus: Pate ja Matsi, Paula ja Kirsti, Olli ja Orvokki, Rane ja Janne kuuluvat kirjailijan maisemaan, johon mahtuvat kaupungin tehtaat ja verstaat, talven ravintolat ja kadut, kesän tiet ja rannat. Eivätkä he pahasti häiriinny ajatuksesta, että ehkä joutuvat kirjalliseksi materiaaliksi. Luottamus on oikeutettu: nämä lajiissaan monumentaaliset ihmiset todella elävät kirjan kuvauksessa, eivät muutu outomallin mukaan, vaan heillä on oma elämänsä järjestys, tai ainakin tieto siitä. Ja heidän rinnallaan elää ja joka hetkellä jaja, elää näitä samoja sykkyröityneitä asioita: 'Eivät ne ilmaisin karismiestä oikeinsi.'