Hannu Uusitalo : Tutkimus ja päätöksenteko hyvinvointivaltiossa

Takakansi

Päätöksentekoa tukeva tutkimustieto on nykyisin paljon runsaampaa ja laadukkaampaa kuin aikaisempina vuosikymmeninä. Silti tutkimuksen, hallinnon ja poliittisen päätöksenteon suhde on jatkuvasti jännitteinen.

Professori Hannu Uusitalo kertoo kokemuksistaan yhteiskunnan tutkijana ja hyvinvointipolitiista päätöksentekoa palvelevan tutkimuksen johtajana. Teos on myös Suomea koskeva tutkimus, joka kuvaa yhteiskunnan sosioekonomisen rakenteen, taloudellisten eriarvoisuuksien ja hyvinvointivaltion muutoksia 1960-luvulta 2010-luvun loppuun. Paljon on muuttunut, mutta myös rakenteiden ja instituutioiden pysyvyys on yllättävän sitkeää.

Uusitalo osoittaa, että yhteiskuntatieteet ovat 1970-luvun jälkeen olleet isoja askeleita edenneen tutkimusinfrastruktuurin ja hyvinvointivaltioiden kehitystyönsa juureton. Hyvinvointivaltion päätöksentekoa tukevan ajankohtaisen tietoperusta on parantunut huomattavasti. Tässä tutkimuslaitoksilla on ollut ja pitää olla iso rooli, mutta myös yliopistoissa tehtävää kriittistä yhteiskuntapoliittisten kysymysten tutkimusta tarvitaan.

Hannu Uusitalo on professori, sosiologi ja yhteiskuntapoliitikko. Hän on toiminut tutkijana ja yliopisto-opettajana sekä Stakesin ja Eläketurvakeskuksen tutkimusjohtajana viiden vuosikymmenen aikana.

Esittely

Tutkimustietoa käytetään nykyisin päätöksenteon tukena huomattavasti enemmän kuin aiempina vuosikymmeninä. Silti tutkimuksen, hallinnon ja poliittisen päätöksenteon suhde on jatkuvasti jännitteinen.

Hannu Uusitalo kertoo kirjassaan kokemuksistaan hyvinvointipoliittista päätöksentekoa palvelevan tutkimuksen johtajana. Teos kuvaa myös suomalaisen yhteiskunnan rakennetta, taloudellista eriarvoisuutta ja hyvinvointivaltion muutosta 1960-luvulta 2010-luvun loppuun. Paljon on muuttunut, mutta rakenteiden ja instituutioiden pysyvyys on silmiinpistävää.

Uusitalo osoittaa, että yhteiskuntatieteet ovat 1970luvun jälkeen ottaneet isoja askeleita eteenpäin. Syynä eivät ole suuret teoreettiset oivallukset, vaan tutkimusaineistojen parantuminen ja menetelmien voimakas kehittyminen. Pitkäjänteiset ministeriöiden alaiset tutkimuslaitokset ovat tärkeitä, mutta myös yliopistoissa on tutkittava tärkeitä yhteiskuntapoliittisia kysymyksiä.