Hannu Väisänen : Leimikot

– Leimikot! Antero huudahti. Siinä oli hänen kielensä kaunein sana. Hieman loimun ja lemmen tuntua, ja kuitenkin sanassa kuuli ensimmäiseksi nuoren, kaikuisa metsän, näki havupuiden ja lehtipuiden runkoja, mataran väristä rapisevaa kanervikkoa tai kippuraan taittunutta sananjalkaa.

Rakastettu omaelämäkerrallinen romaanisarja huipentuu kuudenteen osaansa, jossa sukelletaan kielen ja kertomusten ihmeisiin.

Kun Antero eräänä iltana palaaile pariisilaiseen kotiinsa, kaksi miestä hyökkää hänen kimppuunsa. Antero joutuu päästämään tykätäjät asuntoonsa, mutta aikaa pelätä oon niin vähän että hänelle tarmokas tointa.

Kertomisen vimma johdattaa lukijan kuumana kuohuville Afrikan toreille etsimään romun renessanssia, kotikaupungin koivikkoon opettelemaan täydellisen saunavihdan sitomista sekä kustantamon kesäjuhlien jatkoille, joilla Anterolle tehdään huumaava ehdotus: miksei hän kirjoittaisi omaa kirjaa?