Hannu Väisänen : Taivaanvartijat

Takakansi

Kuvataideakatemiasta juuri valmistunut Antero saa kotikaupungistaan kirjeen: rakenteilla on uusi kirkko ja hänet kutsutaan neuvottelemaan alttaritaulun toteuttamisesta.

Antero innostuu kertaamaan muistojaan ja tietojaan kirkkotaiteesta, pohtii värisymboliikkaa ja rientää ensimmäiseen kokoukseen valmiita luonnoksia mukanaan. Siellä hän kohtaa ensimmäiset "taivaanvartijat". Kirkkoherra, seurakunnan talousjohtaja ja asesori huokailevat nykytaiteen kummallisuuksia ja ehdottavat polvirukouksia "ylpeyden ja itsetehostuksen karsimiseksi".

Polvirukouksista nuori taidemaalari kieltäytyy, mutta joutuu työn jatkuessa asettamaan vastakkain taiteellisen kunnianhimonsa ja pohjoissuomalaisen seurakunnan atlat normit.

Kirjailija-kuvataiteilija Hannu Väisäsen omaelämäkerrallisen romaanisarjan neljäs osa on luovan työn ylistys, jossa taiteilijan intohimon musta huumori punoutuu jälleen säkenöivään taiteenkomiikkaan.

Esittely

Eletään 1970-luvun loppua. Kuvataideakatemiasta juuri valmistunut Antero saa kotikaupungistaan kirjeen: rakenteilla on uusi kirkko ja hänet kutsutaan neuvottelemaan alttaritaulun toteuttamisesta. Antero innostuu kertaamaan muistojaan ja tietojaan kirkkotaiteesta, pohtii värisymboliikkaa ja rientää ensimmäiseen kokoukseen valmiita luonnoksia mukanaan. Siellä hän kohtaa ensimmäiset "taivaanvartijat". Kirkkoherra, seurakunnan talousjohtaja ja asessori kysyvät hänen kirkonkirjojaan, huokailevat nykytaiteen kummallisuuksia ja ehdottavat polvirukouksia "ylpeyden ja itsetehostuksen karsimiseksi".

Taivaanvartijat on ennen kaikkea luovan työn ylistys, kuvaus siitä miten erilaisten sovinnaiskäsitysten kahlitsema tilaustyökin voi merkitä uusien elämysten löytöretkeä. Taiteilijan innoituksen huumaan punoutuu jälleen säkenöivää tilannekomiikkaa.