Hans Fallada : Yksin Berliinissä

Takakansi

BERLIINI 1940. Pelon ja väkivallan kaupunki. Jablonskikatu 55:n asukkaat yrittävät kukin tavallaan selvitä natsihallinnon alla: öykkärimäiset Persicket ja ilmiantaja Barkhausen ovat natsilojalisteja, kun taas eläkkeellä oleva tuomari Fromm ja tavallinen saksalainen pariskunta, Otto ja Anna Quangel, elävät hiljaiseloa.

Quangelit saavat kuulla, että heidän poikansa on kuollut länsirintamalla. Uutinen on sokki. He alkavat epäillä Hitlerin hallintoa ja aloittavat henkilökohtaisen vastarintaliikkeen. Pian Gestapo on heidän kannoillaan ja käynnistyy kuolettava kissa ja hiiri -leikki. Samaan aikaan sotatanniin käyteissä, Berliiniin syttyy liekkeinä viha ja ryöstöt ja murhat ravistelevat talon asukkaita.

Yksin Berliinissä on uudelleenlöydetty klassikko, joka nerustuu tositapahtumiin. Se on kuvaus tavallisen ihmisen halusta elää ihmisarvoista elämää hirvittävissä olosuhteissa ja siitä, mitä sen eteen on valmis uhraamaan.

"Tämä on kuva pienen ihmisen kapinasta: vaarallinen, sekava, vastuuton, perverssi, urhea ja lähes täysin hyödytön."
– Guardian

"Loistava... kiivastempoinen, painava ja harkitun eleetön trilleri." – Irish Times

Esittely

Berliini 1940. Pelon ja väkivallan kaupunki. 55 Jablonski Strassen asukkaat yrittävät kukin tavallaan selvitä natsihallinnon alla: öykkärimäiset Persicket ovat natsilojalistejä, kun taas eläkkeellä oleva tuomari Fromm ja tavallinen saksalainen pariskunta, Otto ja Anna Quangel, elävät hiljaiseloa. Quangelit saavat kuulla, että heidän poikansa on kuollut länsirintamalla. Sokki herättää heidät passiivisuudesta, he käynnistävät vastarintakampanjan ja samalla vaarallisen kissa ja hiiri -leikin kunnianhimoisen Gestapo-etsivän kanssa. Seurauksena on sarja petoksia ja murhia, ja piinallisen hitaasti silmukka Quangelien kaulan ympärillä kiristyy. Yksin Berliinissä on uudelleenlöydetty klassikko, kuvaus tavallisen ihmisen halusta elää ihmisarvoista elämää hirvittävissä olosuhteissa ja siitä, mitä sen eteen on valmis uhraamaan. "Lopussa teos yltää todelliseen traagiseen suuruuteen samalla kun se tunteilemattomasti kuvaa hiljaista rohkeutta ja osoittaa, ettei inhimillinen arvokkuus tuhoudu täysin edes kaikkein hirvittävimmissä olosuhteissa." - Independent