Hans Kirk : Kalastajat

Haileassa kesäillassa seisoski pieni miesryhmä laiturin nokalla täyhilien vuonolle: lännen kalastajat odottivat siinä laivaa, joka toisi heidän vaimonsa ja lapsensa. Oli viimein päätetty että he asettuisivat vieraille rannoille jäädäkseen.

Uuden paikkakunnan asukkaat eivät olleet heränneitä, ja liberaali pappi oli tulokkaiden mielestä suorastaan jumalaton. Syntyi henkien taistelu, jossa heränneet osoittautuivat voittokkaiksi. Joskus tosin saivat maalliset intohimot vallan vakaimmissakin. Kauheimpaan syntiin sortui Laust Sand joka vietteli oman tyttärpuolensa. Kun vieraan kylän miehet saapuivat ryöstämään heränneiden kalavesiä, hurskaus unohtui ja pyydyksiltä palattiin verissään. Mutta koeteltukin usko kesti, tosin peremmät naiset, tuoreimmat leipä toivat ankarat pensaat, toistimmin huutavalla suulla isä ja isät levittäneet.

Tanskalainen työväiskirjallisuuden klassikko kuvaa myötätunnolla ankarassaissa ja itsepintaisiin, mutta vilpittömiä ja kelpo ihmisiään, jotka pitävät liikuttavaa huolta toisistaan, taistelevat perkelettä ja omaa lihaansa vastaan ja kovalla työllä hankkivat leivän lapsilleen.