Hans Peterson : Simon ja karkulainen

Kun Simon eräänä huhtikuun aamuna heräsi puoli kuudelta, oli tuvassa pakkasasteita. Hän puki ylleen isoisän nutun ja lähti navettaan aamulypsylle. Ei Mansikista maitoa paljon herunut. Sen ruokapuoli oli jo kuukauden päivät ollut vähän niin ja näin. Vanha olkijatakin oli paremman puutteessa tyhjennetty sen ruoaksi. Lypsettyään Simon nousi jakkaralta ja taputti Mansikkia kaulalle. Siinä samassa joku hyökkäsi hänen kimppuunsa takaapäin. — Varo huutamasta apua. Tai muuten minä isken sinut kuoliaaksi, sähisi ääni takaa hänen korvaansa. Simon rimpuili irti ja pääsi kääntymään ympäri. Joku tyttö siinä oli, vähän Simonia vanhempi, yllä lastenkomodon siniraitainen leninki ja valkoinen esiliina. Näin alkoi Simonin, köyhän pyykkärinpojan, ja äitiään etsivän Katariinan ystävyys.

Simon ja karkulainen aloittaa Hans Petersonin neliosaisen sarjan, joka kertoo työväenluokan lasten elämästä vuosisadan alun Ruotsissa, ystävyydestä ja vaikeuksien voittamisesta yhdessä tuumin.