Harry Martinson : Hyvästi, meri!

Bombay, Arkangeli, Santa Fe ja Itämeri, joka talvella muuttuu 'yskän ja leinin valtamereksi'. Harry Martinsonin läpimurto-romaanin maailma on laaja. Se ulottuu sinne mihin meri ulottuu, minne laivat kulkevat. Ja laivoilla on nuori Harry, 14-vuotiaana merille karannut tuleva kirjailija. Hän on nuorena 1922 pyörremyrskyn kourissa ylilastissa olevalla kreikkalaisella lonopoisilla messipoikana — tai messimieheksihän häntä hänen ison kokonsa takia sanottiin. Hän kulkee yli valtamerten selkä edellä — hän oli lämmittäjä ja tulipesän suu on aina laivan keulaan päin. Hän on eteläamerikkalaisessa putkassa syyttä juopumuksesta pidätettynä. Hän katselee maailmaa nuorin avoimin silmin ja kehittelee kulkurifilosofiaansa: 'Jollemme muuta pienistä tulevaisuuden toiveistamme opi, meidän täytyy aina elää: suurin uskovin silmin, siellä silloin käy niin kuin meri käy aina: laiva tulee laivalta eteenpäin ja satamia aukeaa viinipitimättömyyden houkutukset, sotien rajumyrskyt. Meidän täytyy oppia tuntemaan itsemme ja maailma.'