Heidi Jaatinen : Koski

Takakansi

Kaiken yllä suuri hiljaisuus. Hengitys. Hänet oli suljettu pois.

Valkoinen sairaala joen rannalla. Vääjäämättömän edessä mustakantiseen vihkoon piirtyy kuvia suvun menneisyydestä, valon läikähteilyä, nopeita pistoja.
Vuonna 1912 hiirulaismaista Stiinaa kosii Tuure, hänen lapsivuoteelle nuupahtaneen tätinsä leski. Stiina tahtoo suostua mutta ihmettelee, miten ikinä saa laitettua niin paljon ruokaa, että Tuure tulee kylläiseksi. Tuuren poika Paavo tarttuu lusikan sijaan Parabellumiin ja lähtee sotaretkelle Varkauteen ja Vienaan. Mutta mitä tekee levottomuudelleen haikea ja järkäläemainen Tuure?

Koski kertoo uusperheestä, jonka miehet ovat tottuneet haluamaan ja naiset mielivät rakastaa. Se on romaani sodasta, uusista aluista ja ihanteiden luhistumisesta, hinnasta, jonka jälkipolvet maksavat. Silti: ei koskaan niin kipeää etteikö maistuisi tirppaisit. Heidi Jaatiselle ominaiseen huvittuneen ja riehakkaan ihmisuuvaksen alla kulkee herkkä pohjavire.
Koski aloittaa kirjasarjan Koskenjoen varrella 1900-luvulla asuvasta korkeasta suvusta.

Esittely

1894. Tuure ei halua Venäjän armeijaan. Hän keksii keinon: hänpä etsiikin talon, josta puuttuu isäntä, ja änkeää vävyksi. Kun vaimo Hilma yksitoista lasta synnytettyään kuolee lapsivuoteelle, Tuure astelee Hilman sisaren luokse ja pyytää vanhimman tyttären kättä. Stiina suostuu kosintaan mutta miettii, miten koskaan ehtii laittaa niin paljon ruokaa, että Tuure saadaan kylläiseksi. Tuuren poika Paavo tarttuu lusikan sijasta aseeseen ja lähtee Varkauteen ja Vienan Karjalaan sotimaan. Koski kertoo uusperheestä, jossa miehet syövät ja naiset yrittävät rakastaa. Se on romaani sodasta, uusista aluista ja ihanteiden luhistumisesta, hinnasta, jonka jälkipolvet maksavat. Silti: ei koskaan niin kipeää etteikö maistuisi tirripaisti.

Tyyli on Jaatista parhaimmillaan: mehevää, herkkää ja kirpakkaa. Koski aloittaa pääosin Kiuruvedelle sijoittuvan kirjasarjan. Teos on kuin seitsemän sortin pikkuleipäkattaus, jossa ei ole yhtään äkkimakeaa tai esanssista leivosta.
Romaani sai Kuopion kaupungin myöntämän Savonia-kirjallisuuspalkinnon 2.1.2019. Savonia-palkinto myönnetään vuosittain tunnustuksena edellisvuonna ilmestyneestä merkittävästä savolaisesta kaunokirjallisesta teoksesta.