Heikki Brotherus : Seurapiiri : ihmisiä, tapoja, miljöötä

Herkullisia muistikuvia vuosisatamme alkukymmeniltä. Tunnettu lehtimies ja lähetystöneuvos kertoo lapsuutensa ja nuoruutensa maisemista ja ihmisistä.

Kreikkalaiset olivat Augusta Lampénin alkeiskoulua käyvälle pojalle sankareita. Siitä johtui, että lapsuuden erottamattoman ystävän Sulevin isässä oli erityistä hohtoa, hän oli käynyt Kreikassa tutustumassa Homerokseen. Sulevin kotona oli muutenkin erilaista, Sulevilla oli Helsingissä vain äitinsä, kirjailija Anni Swanin, sukulaisia, kun omassa kodissa sukuun taisi viisi tätejä ja setiä ja eno ja serkkuja. Heistäkin jotkut kohosivat sankareiksi, monet olivat antipatioita, muutamat hassuja. Vasta myöhemmin poika alkoi ymmärtää sivistyksen, kun todellinen rikkauden arvoin kehitykselleen. Myöhemmin selvisi sekin, että Homeros on ollut aina elossa.

Paitsi suvun ja ystävien kesken vilpittömästi vilkasta seuraleämää ei sen mukanaantuloa, vain aikuiset kävivät vilkkaissa ystäväpiireissään keskustelua Helsingin kirjallisuus- ja teatterikahviloissa joukko piilosiveitä kappaleita taidelaitteina asti, Norssia opetti kiihkeitä nuoria opettajia, jotka ruoska kädessä saivat kuriin kiusaukset. Koulussa ja ylioppilasaikana hänen muistojaan värittävät vanhemmat naiskauniit naamiollaan.

Heikki Brotheruksen isä oli yleisen valtiot- opin professori ja myös Helsingin yliopiston rehtori, mies joka arvosti ennen muuta totuutta ja ajattelukykyä. Äidin perhe oli välitön ja hauska. Kummallakin laajalla suvulla kirjassa on keskeinen sija. Mutta nuoren Heikki Brotheruksen seuraiirihin kuuluivat myös kotipihan käsityöläisten ja hallikauppiaiden perheet, mäntyharjulaiset huvila-asukkaat ja maanviljelijät, ja lahjovetut, joista monet tulivatkin kulttuuri- ja yhteiskuntaelämän vaikuttajia.

Lukuisten tapahtumien ja henkilöiden kautta Heikki Brotherus, tunnettu sanomalehtimies ja pitkän diplomaattihevistään tunnettu lähetystöneuvos, piirtää herkullisia kuvia vuosisadan toisesta ja kolmannesta vuosikymmenestä, kertoo niistä niin kuin hän ne lapsuudessaan ja nuoruudessaan eri ikäkausina koki. Yksittäisten tapahtumien ohella hän kuvaille myös Suomen ja Euroopan poliittista ilmastoa ja kulttuuria erityisesti 20-luvulla, jolloin hän oli norssilainen ja ylioppilas. Kerronta päättyy vuoteen 1932. Silloin hänestä tuli maisteri. Samana vuonna kumottiin kieltolaki.