Heikki Tiilikainen : Kotirintaman lapset

Takakansi

Miltä porkkanakaramelli maistui? Toimiko desanttityyppys? Voiko pommisuojassa leikkiä? Miksi äiti itki? Entä isä? Kuinka tehdään käsikranaatti leikkeihin? Voiko sotavankia vahtia puukiväärin turvin? Oliko lehmän takana istuminen evakkovaunussa huono ajatus? Miksi äiti ei osannut tanskaa?

Miehet korsuissaan ja naiset töidensä ääressä kyllä tiesivät, mistä sodassa oli kysymys: kansan selviytymisestä sodan jaloissa ja velvollisuuksien täyttämisestä. Heidän lapsilleen sodan arki iloineen, suruineen ja kaikessa käsittämättömyydessään oli ainoa elämää, joka heille oli tarjolla.

Isät olivat poissa ja äidit kiireisiä, joten lapset saivat usein leikkiä ja touhuta vapaammin kuin vanhemmat tajusivatkaan. Toisaalta sota-aika toi lasten elämään aiemmin tuntemattomia velvollisuuksia ja vastoinkäymisiä: vaikkapa talkootyötä, evakkomatkoja, ilmahälytyksiä ja desanttihtehtäviä.

Kotirintaman lapset rakentaa pienistä palasista kuvan sota-ajan lapsuudesta ja arjen kirjosta. Lähes kahdeksankymmenen omaäänisen tarinan joukossa on niin surullisia kohtaloita kuin hervottoman hauskoja muistojakin, mutta kaikki ovat yhtä lailla koskettavia. Muistelijoiden joukossa on ihmisiä eri puolilta Suomea ja yhteiskunnan eri saroilta. Mukana on myös tunnettuja suomalaisia: urheilijoita, poliitikkoja, taiteilijoita ja arkkipiispakin.

Everstiluutnantti Heikki Tiilikainen (s. 1941) on sotahistoriotsija ja rannikkotykistöupseeri. Hän on toiminut puolustusministerin sihteerinä, YK-tehtävissä ja Ruotuväen ja Suomen Sotilaan päätoimittajana. Hän on kirjoittanut useita kirjoja, joiden aiheet ulottuvat 1800-luvun Turkin sodasta nykyaikaiseen hybridisotaan.

Esittely

Miltä porkkanakaramelli maistui? Mistä tuli tukkapöllyä? Toimiko desanttipyydys? Voiko pommisuojassa leikkiä? Miksi äiti itki? Entä miksi isä? Kuinka tehdään käsikranaatti poikien leikkeihin? Riittikö puukivääri sotavangin vartiointiin? Oliko lehmän takana istuminen evakkovaunussa huono ajatus? Miksi hautajaisissa ei olisi saanut laulaa Eldankajärven jäätä? Miksi äiti ei osannut tanskaa"

Miehet korsuissaan ja naiset töidensä ääressä kyllä tiesivät, mistä sodassa oli kysymys: kansan selviämisestä sodan jaloissa ja velvollisuuksien täyttämisestä. Heidän lapsilleen sodan arki oli taas sitä ainoaa elämää, joka heille oli kaikkine iloineen ja suruineen tarjolla.

Kotirintaman lapset rakentaa pienistä palasista kuvan sotaajan lapsuuden arjen kirjosta sellaisena kuin tämän päivän isoisät ja -äidit sen muistavat nähneensä ja kokeneensa. Muistot ovat hervottoman hauskoja tai kurkkua kuristavan traagisia, mutta aina yhtä koskettavia. Kymmenien haastateltujen joukossa on ihmisiä eri puolilta Suomea ja yhteiskunnan eri alueilta. Mukana on myös tunnettuja suomalaisia, kuten jääkiekkoilija Lalli Partinen ja arkkipiispa John Vikström. Vaikeitakaan asioita ei kaihdeta: kirjassa kerrotaan myös sotaorpojen ja sotalapsien sekä metsäkaartilaisten ja toisinajattelijoiden perheiden kokemuksia.

Everstiluutnantti Heikki Tiilikainen (s. 1941) on sotahistorioitsija ja rannikkotykistöupseeri. Hän on toiminut puolustusministerin sihteerinä, YK-tehtävissä ja Ruotuväen ja Suomen Sotilaan päätoimittajana. Hän on kirjoittanut useita kirjoja, joiden aiheet ulottuvat 1800-luvun Turkin sodasta nykyaikaiseen hybridisotaan.