Heikki Toppila : Onnen kultamoukari

Romaani onnen tavoittelusta: Heikki Toppila: ONNEN KULTAMOUKARI

Limingan lakeuksilla syntynyt Heikki Toppila on, niin kuin Arvi Kivimaa sanoo, "joko tyypiltään, mielikuvitukseltaan, elämänsäilykseltään syvästi suomalainen; sen, mikä antaa hänen taiteelleen erikoisen arvon, kumpuaa luonnonrunouden lähteistä". Hänen aihepiirinsä on suomalainen kansankuvaus samaan tapaan ajateltuna ja runollisesti luotuna kuin Aleksis Kiven Seitsemässä Veljeksessä ja Nummisuutareissa.

Professori Rafael Koskimies sanoo hänestä Toppilasta kirjoittamassaan monografiassa: "Puhdasta, verrattomasti taiteilija Heikki Toppilan onne hankaen on, että teesi taiteellisessa luomisprosessissa hän entistä nuorekkaammin oivistamme ja ihailemaan niin runsain määrin ansaitsevia retkeilyjä talonpoikaismaailmaan. – Puhdas taiteilija hänen tavoittele ja tulkitsee omaa elämäntuntemaansa ennen kaikkea muuta. Siinä kehityksessä suuressa nousuvaiheessa, jonka ulkonaisina merkkeinä hänen kaksi laajaa romaaniaan ovat, hän veistää ikään kuin lopulliseen suvereeniseensa valmiuteensa sanontansa, jonka vankkuutta, vaihtelevaisuutta ja kauneutta on mieluisa pakko ihailla."

Nyt on Toppila kirjoittanut uuden teoksen, jonka selkeästi etä kertomustyyli varmaan viehät hänet lähennäs suomalaisita lukevaa yleisöä kuin koskaan ennen. Teoskin käsittelee onnen tavoitteille. Ukot hakevat sitä samaan tapaan kuin oman aikamme lukemattomat arpajaistoivoton haaveilijat etsivät vanhaan tarinaan perustuvaa kultamoukaria kylän takaisesta suosta. Mutta kylän ahtaasta henkisestä piiristä irtautuu nuori, todman isänniksi ristehvä vähitellen uuden polven edustaja etsii uuden ajan asekia, vapaasti oman tiensä voimen, rakentamalla tehtaan, joka tarjoaa työtä koko kylälle, ja omistamalla aatteellisena vapaudenselvittäjänä aineelliselle ja henkiselle hyvinvoinnille.