Heikki Turunen : Mustarinnan lapset

Mustarinnan lapset on kuvaus 50-luvun maalaiskylästä nähtynä paljolti Heinon, uudisraivaajan ja keskenkasvuisen pojan silmin. Perheessä on erimielisyyksiä, jotka heijastuvat lastenkin elämään. Vanhimmasta pojasta, Hannusta, johtuva riita varjostaa Heinon lapsuuden aurinkoisia päiviä. Sairaan sotainvalidi-isän ankaruus pelottaa; Heinon ja isän läheinen suhde joutuu kovalle koetukselle samalla kun kasvamisen tuomat muutokset vaivustuttavat pojan sielua. Ilmaan jää kysymys: kuka jatkaa isän ja äidin aloittamaa työtä Hupelissa vai jatkaako kukaan. Romani on maalaisuudun joutsenlaulu ennen tekniikan ja television läpimurtoa, hyvästijättö puhtaille järville ja neitseellisille sydänmaille. Jatkaessaan Hupelin tilan tarinaa Turunen kirjoittaa samalla ikäpolvensa historiaa, porautuu maalattoman korttelemisen arkipäivään. Hän kertoo miten syntyi perinnemaalainen maailmankuva ja miten varttuivat sinisten vaarojen takaisissa kylissä ne ihmiset, joilla on nyt niin tukalaa kaupunkien asuma- lähiöissä. Tarinaa ryydittävät Turusen rehevä huumori ja väkevä itäinen sanonta. Kerronnan jykevien tukirakenteiden lomassa kulkevat runon, fantasian ja unen juonteet.