Heikki Turunen : Pohjoinen ulottuvuus

Estonia-turmasta on kulunut vasta joitain viikkoja, kun Suomi äänestää itsensä Euroopan unioniin. Lain suomin valtuuksin ovat Brysselin silkkipukuherrat yhdessä yössä kaapanneet päätäntävallan jokaista korpiloukkoa myöten, ja itäsuomalaisessa Vuomaan salopitäjässä eletään maailmanlopun tunnelmissa.

Äkkiä kylälle tulla suihkii jeesuskasvoinen, Jumalan lailla puhuva mies. Kalervo Hälvä, entinen alkoholisti ja virkaheitto pappi, haluaa pyhittää elämänsä särkyneiden ja särjettyjen lähimmäistensä hyväksi ja perustaa Oslapon autiokoululle työterapiaan tähtäävän palvelukeskuksen.

Huhut karismaattisesta ihmeparantajasta vetävät pian hätäavun piiriin sadistisen kontrollin nöyryyttämiä viljelijöitä. Myös Eerikkalan nuori emäntä Mima, netin seksisivuilla surffaileva verevä sadomasokisti, lankeaa kaunopuheisen rasputinin lumoihin. Erään rakkauteen uskovan äksyn paluumuuttajan niin ikään takertuessa ihmepastoriin ovat verisen paritanssin ainekset kasassa.

Heikki Turunen, kansankuvauksen mestari, piirtää hätkähdyttävän ja raadollisen kuvan EU-Suomen virallisen julkisivun takaisesta todellisuudesta. Siinä perheenjäseninä ennen hellityt nimikkolehmät ja nälkämaan korpiin raivatut, kultaisina lainehtivat viljapellot ovat enää kylmiä tilastolukuja mannermaisen keskusjohdon tietokannoissa.

Pohjoinen ulottuvuus on sekä inhimillinen että eläimellinen tragedia, jonka Turusen väkevä kieli ja hänen ihmistensä luontainen humoristisuus vain saavat välistä tuntumaan naurulta päin kuoleman kasvoja.