Heinrich Harrer : Seitsemän vuotta Tiibetissä : elämäni Dalai Laman hovissa

"Tiibet ei suvaitse vieraita" – sen saivat monet tutkimusmatkailijat kokea pyrkiessään tähän tuntemattomaan maahan, missä valtavat luonnonrikkaudet uinuivat käyttämättöminä vaikka kansa eli köyhyydessä, missä ei suvaittu pyörillä kulkevia ajoneuvoja, jalkapalloa eikä muita uudenaikaisuuksia ja missä menneen kulttuurin muistomerkkeinä kohosivat valtavat kultakattoiset graniittiluostarit, joita kansa piti jumalten rakkaina temppeleinä.
Kuinka itävaltalainen Heinrich Harrer englantilaisten sotavankeudesta paettuaan ylitti Tiibetin rajan, vaelsi puolentoista vuoden aikana tuhansia kilometrejä autiomaanen halki ja vihdoin viimein saapui "kiellettyyn kaupunkiin" Lhasaan, loi siellä itselleen uuden elämän ja pääsi lopulta nuoren jumalkuninkaan Dalai Laman opettajaksi ja uskotuksi – siinä uskomaton seikkailu, jonka vertaista harvat ovat kokeneet. Perusteellisemmin kuin kukaan muu Harrer eläytyi Tiibetin ikivanhan kulttuurin erikoisiin muotoihin ja kansan elämään. Hänen valokuva-arkistonsa ja päiväkirjansa täyttyivät materiaalista, jonka kaltaiseen yksikään muu ulkomaalainen ei ollut päässyt käsiksi.

Seitsemän vuotta Tiibetissä on matkakirjoista suurimpia: jännittävä ja mukaansatempaava kertomus eurooppalaiselle aivan oudosta kansasta ja maasta. Jo ilmestyessään ensi kerran 1952 se saavutti suuren suosion – nyt se saa uuden tulemisensa Jean-Jacques Annaudin suurelokuvan myötä.