Helena Sinervo : Täyttä ainetta : proosarunoelma

Takakansi

syvemmälle: Ja autioma jatkuu kuin jatkumisen periaate, dyyni dyyntiä levittää kuollutta hiekkaa käärmeen kaivautua. Skorpioni, lisko, rapu pukeutuvat hiekanjyviin. Värähtäen eläimet tunkeutuvat syvemmälle, sinne missä yö säilyttää viileyttään, missä yö hautoo muniaan. Valojen ja varjojen kehä, taivaanvarjot, taivaan nousemus, dyyni dyyntiä etenee kuin merenpolku, juomuma. Minä en ole kuollut; vesi kiertää minussa, minä ilmatulämpöpatteri. Oi sammutettu hyttys­savu, ilon kierukka joka odottaa sytyttämistään! Sellaista kuivuutta ei ole ettei­kö veden mahti sitä lävistäisi.

Helena Sinervon seitsemäs runoteos avaa uusia suuntia viime vuosien proosarunouteen. Se innoittaa ajattellaan ja lohduttaa inhimillisyydellään. Se kietoo rauhan, mystisen ja pyhän osaksi arkea. Täyt­tyvä, aistinen mieleen jäävä musiikaalinen ja värikäs runokirja.

Esittely

Tekijän seitsemäs, musikaalinen ja värikäs runoteos avaa uusia suuntia proosarunouteen, innostaa taituruudellaan ja lohduttaa inhimillisyydellään.

syvemmällä:

Ja autiomaa jatkuu kuin jatkumisen periaate,
dyyni dyyniltä levittää kuollutta hiekkaa käär-
meen kaivautua. Skorpioni, lisko, rapu pukeutu-
vat hiekanjyviin. Värähtäen eläimet tunkeutuvat
syvemmälle, sinne missä yö säilyttää viileyttään,
missä yö hautoo muniaan. Valojen ja varjojen ke-
hät, taivaanvarjot, taivaan rusennus, dyyni dyy-
niltä etenee kuiva merenpohja, joenuoma. Minä
en ole kuollut; vesi kiertää minussa, minä ilmat-
tu lämpöpatteri. Oi sammutettu hyttyssavu, ilon
kierukka joka odottaa sytyttämistään! Sellaista
kuivuutta ei ole etteikö veden mahti sitä lävistäisi.

Helena Sinervon seitsemäs runoteos avaa uusia suuntia viime vuosien proosarunouteen. Se innostaa taituruudellaan ja lohduttaa inhimillisyydellään. Se kietoo rauhan, mystisen ja pyhän osaksi arkea. Täyttä ainetta on mieleen jäävän musikaalinen ja konkreettisesti värikäs runokirja.