Helge Pohjolan-Pirhonen : Kansakunnan Historia 3 - Kansakunta löytää itsensä 1808-1855

Rummut kutsuvat aseisiin. Sota Venäjää vastaan on syttynyt, kuningas Kustaa IV Aadolfiin tsaari Aleksanteri I:stä vastaan harjoittama uhmakas politiikka koitui nyt Suomen maksettavaksi. Mutta sodan kuluessa Aleksanteri I muodostaa itselleen uuden kuvan kukistamastaan kansasta: Porvoon ikimuistoisilla valtiopäivillä 1809 hän juhlallisella hallitsijavakuutuksellaan korottaa Suomen kansakuntien joukkoon.
Miten tästä eteenpäin? Miten vuosisataisesta emämaastaan irrotettu kansa sopeutuu muutokseen, elämään Venäjän kyljessä, pelaamaan yhteen uudistuvan isäntämään kanssa? Siinä aihetta monitasoiselle tarkastelulle. Professori Pohjolan-Pirhonen vie meidät historialliselle kiertomatkalle mokeista herraskartanoihin, seuraamaan eri säätyjen elämäntapoja, elinehtoja ja ihanteita. Tutustumme autonomian järjestelyissä puuhaaviin poliitikkoihin ja heidän usein vastakkaisiin pyrintöihinsä. Tapaamme suuriruhtinaskunnan ensimmäiset kenraalikuvernöörit ja korkeimmalta paikalta ensi hurmaajansa tsaari Aleksanterin ja hänen jälkeensä 1825 valtaan nousseen Nikolain, sotilaskeisarin, jonka aikana kuultiin "vain valtiokoneiston natinaa". Kuitenkin juuri Nikolain poliittisesti ja yhteiskunnallisesti painostava aika tuli olemaan kulttuurielämämme valoisinta kevättä — Runebergin, Lönnrotin, Snellmanin toiminta, yhdessä kansan spontaanien sivistysharrastusten kanssa osoitti, että kansakunta oli löytänyt itsensä ja loi pohjaa itsenäiselle tulevaisuudelleen.